Ostimme esikoiselle potan tämän ollessa yhdeksän kuukautta vanha. Kankean alun jälkeen esikoinen jaksoi istua potalla hienosti ja monesti sinne tuottikin jotain, kun käytimme häntä potalla säännöllisesti aterioiden jälkeen, ennen nukkumaanmenoa ja ensimmäiseksi aamulla. Kun esikoinen oppi liikkuvaisemmaksi, alkoi potalta karkailu, ja myös omaa tahtoa piti osoittaa protestoimalla pottaa.

Luovutimme siis joksikin aikaa, ja ajattelin, että eihän noin pienen vielä kuulukaan oppia kuivaksi. Nyt olemme jaksaneet panostaa pottailuun uudella innolla, ja potasta on tullut taas esikoiselle mukavampi ajatus. Potalla istutaan vanhemman kanssa yhdessä kirjaa lukien, ja jokaisesta tuotoksesta saa kehut, aplodit ja tarran. Päiväkodissakin oli kuulemma tullut pissa pottaan ja kaikki olivat taputtaneet, joten oikealla tiellä ollaan. Samoin muutaman kerran kotona esikoinen on oma-aloitteisesti pyytänyt päästä potalle ja joskus sinne jotain tuottanutkin -- mahtavaa.

Vanhemmilta kysytään kuitenkin paljon sinnikkyyttä, kun potalle pitää muistaa viedä säännöllisesti. Olen yrittänyt selittää myös puolisolleni, että vaippaan sattuvat kakat eivät haittaa eikä niistä saa torua puolella sanallakaan. Keskitytään vain niihin onnistumisiin ja juhlitaan niitä. Kiire meillä ei ole, mutta on se pylly niin paljon ihanampi pestä kun kakka jää pottaan. Kaikki omatoimisuus on muutenkin positiivista, kun uusien tulokkaiden saapuminen lähestyy kovaa vauhtia.

Miten teillä on pottailu sujunut?