Disclaimer: sisältää eritteitä, lue omalla vastuulla.

Eilinen oli kumma päivä. Heräsin aamulla normaalisti, hain äitiä huutelevan esikoisen pinnasängystä ja menin keittiöön syömään jogurttia. Olen aivan alkuraskaudesta asti aloittanut päivät näin, jotta paha olo ei pääse yllättämään. Joskus tulee oksennus, mutta yhteensä niin huonoja aamuja on ollut vain kymmenkunta ja nekin jo kaukainen muisto vain.

Nyt heti jogurtin syötyäni oli pakko juosta vessaan oksentamaan. Esikoinen tuli perässä ja istahti viereeni vessan lattialle. Minä pyyhin räkää ja kyyneliä poskelta, toinen esitteli yöpuvun leppäkerttuja: "Kerttu, terttu. Tuossa, tuolla, noooin." Ihanaa, että hän ei vielä ihan tajua, miten huono olo äidillä on. Päätäkin oli särkenyt eilisillasta asti, ja yö oli tullut nukuttua huonosti.

Toinen oksennus tuli ennen kuin saimme aamutoimet hoidettua. Siinä vaiheessa pyysin puolisoa, että hän veisi esikoisen päiväkotiin. Siellä oli tarjolla kovasti odottamaani äitienpäiväkakkua, mutta se jäisi nyt väliin. Kovasti aioin kuitenkin vielä tähdätä töihin, joten lepäsin hetken, söin leivän, puin ja lähdin töihin. Pääsin puolen kilometrin päähän, kun auto oli pakko kääntää takaisin kotia kohti ja juosta nopeasti pihan poikki sisälle oksentamaan.

Viidennen oksennuskerran jälkeen olin jo ehtinyt pikagoogletuksella ymmärtää, että tämä ei ole normaalia vaan kyseessä voi olla jopa raskausmyrkytys, vaikka se näin varhaisessa vaiheessa harvinaista onkin. Niinpä soitin neuvolaan. Neuvolantätini on onneksi aika ihana, varsinkin nyt vaikutan olevan hänen suosikkinsa, kun meille tulee kaksoset (hänellä itsellään on kahdet kaksoset), ja hän varasikin minulle ajan samalle iltapäivälle. Ilmoitin töihin, että pidän sairaspäivän, ja kuudennen oksennuskerran jälkeen menin nukkumaan.

Sain onneksi nukuttua kunnon päiväunet. Herättyäni yritin syödä jogurtin, ja se pysyikin sisällä puoli tuntia. Tästä voitosta riemastuneena päätin uskaltautua ottamaan Panadolin päänsärkyyni. Join sen veden kanssa alas, ja hetken kuluttua kaikki tulikin takaisin ylös. En ehtinyt tällä kertaa edes vessaan! Päätin olla syömättä muuta ennen neuvolaa, jotta oloni helpottaisi.

Neuvolassa en pystynyt antamaan pissanäytettä, kun olin aivan kuiva, joten proteiineja ei voitu tarkistaa. Verenpaine oli normaali, ja ultralla kurkkasimme myös, että vauvoilla on kaikki hyvin. Neuvolantäti ei siis osannut juuri olla avuksi, mutta pyysi soittamaan seuraavana aamuna, jos raju oksentaminen vielä jatkuu. Sitten hän ohjaisi minut päivystävälle lääkärille ja pääsisin nesteytykseen terveyskeskukseen.

Paluumatkalla haaveilin mehujäästä, jonka terveydenhoitaja oli vinkannut auttavan monilla pahoinvointiin. Olo oli kuitenkin niin kamala, että päädyin ajamaan suorinta tietä kotiin. Jokainen kuoppa tiessä tuntui kuvottavalta, ja puolivälissä matkaa oksennus nousikin suuhuni asti. Avasin auton ikkunan, mikä helpotti siinä määrin, että kotipihassa olo oli jo parempi ja käänsin auton takaisin kauppaa kohti ja hain sen mehujään! Taas kotona juoksin ensimmäiseksi oksentamaan (tällä kertaa lähinnä vatsanesteitä) ja sen jälkeen käärin mehujään papereista. Se oli ihanaa.

Mehujään jälkeen kokeilin syödä hieman suklaata ja juustonaksuja -- ei maailman terveellisintä, mutta ainakin nopeaa. Tässä vaiheessa elettiin jo iltapäivää, ja nämä herkut pysyivät alhaalla. Olo alkoi siis normalisoitua ja iltaan mennessä sain myös päänsäryn pois toisen Panadolin voimin. Menin voipuneena nukkumaan, peläten saman toistuvan seuraavana päivänä.

Tänä aamuna en kuitenkaan joutunut oksentamaan ja selvisin töihinkin aivan normaalisti. Mikä lie oli siis tuo eilinen. Luulen, että voimakas päänsärky vaikutti asiaan, mutta varmahan ei voi olla. Toivottavasti samanlaisia päiviä ei enää tule -- en ymmärrä miten jotkut jaksavat tuollaista raskauden aikana enemmänkin! Hatunnostoni heille. Raskausmyrkytysepäilykin oli siis (toivottavasti) aiheeton, ja jatketaan hommia tavalliseen tapaan, vaikkakin päivä kerrallaan.

Onko sinulla epäilty raskausmyrkytystä? Onko siihen liittynyt pahoinvointia?