Röhnötin eilen sohvalla, kun puoliso yhtäkkiä kauhisteli mahaani. Noin iso jo! No onhan se. Aloituspaino oli tässä raskaudessa yhdeksän kiloa enemmän kuin viimeksi, ja eikös se maha muutenkin toisella kertaa näy jo aiemmin. Kuulemma kaksosuuden pitäisi vaikuttaa mahan kokoon vasta loppuraskaudesta.

Esikoista odottaessa en nauttinut raskausvatsasta eikä minusta löydy montaa kuvaakaan koko tuolta ajalta. Nyt olen itsekseni hihitellyt työpaikan vessassa peilin edessä salaisuuteni kanssa ja ottanut valokuviakin. Ei tämä siltikään mikään ylpeyden aiheeni ole, varsinkin kun yritän sitä vielä töissä jonkun verran peitelläkin. Ehkä kohta on se hetki, kun maha näyttää söpöltä -- ennen kuin se turpoaa lisää ja muuttuu paikalliseksi nähtävyydeksi.

Anoppikin jo heitti vauvahuuruissaan, että onko sinulla jo sellainen ihana vatsa, näytä. Mutisin jotain epäselvää vastaukseksi että maha se on ollut ennenkin kiitos vaan, vaikka oikeasti olisi kai pitänyt pyytää häntä näyttämään oma mahansa. Yksityisasiahan tuo edelleen on, vaikka niin näkyvä onkin.