Esikoisella ei ole maanantain jälkeen ollut kuumetta. Eilisen hän oli kuitenkin kotona, koska päiväkotiin voi palata vasta yhden kuumeettoman päivän jälkeen. Tänä aamuna olimme siis asennoituneet siihen, että nyt palataan arkeen ja päiväkotiin. Mutta.

Esikoinen heräsi aamuviideltä (taas) huutaen, mutta rauhoittui onneksi vielä takaisin unille. Huuto jatkui kello 6.20 ja silloin nousimme ylös, mutta kesti kauan, ennen kuin lapsen sai rauhoittumaan. Syytä ei tahtonut löytyä mistään -- vaippa oli ok, ei kuumetta jne. Koska esikoisen sai rauhoittumaan harhauttamalla lukemaan kirjaa ja katselemaan leluja, aloin aavistaa, mistä on kyse: hampaista. Niistähän se aina on.

Olen jo muutaman kuukauden iästä lähtien pistänyt milloin mitäkin hampaiden piikkiin. Aina niistä ei ole ollut kyse, mutta nyt olen aika varma että on. Se selittäisi kuumeenkin ja sitä vahvistaisi myös se, että lapsi koskettelee suutaan ja hieroo ikeniä leluilla. Viilentävä purulelukin kelpasi erinomaisesti, kun sitä tarjosin.

Aamulla jaksoimme tehdä aamutoimet ja katsella Pikku Kakkosta. Jonkin ajan kuluttua valitus kuitenkin yltyi ja annoin Panadolia. Loppupäivän olemme pärjäilleet ihan hyvin, vaikka toista harmittikin, kun kielsin ulkoilut. Yritin keksiä meille muuta jännää tekemistä, joten olemme askarrelleet äitienpäiväkortit mummoille ja koristelleet kotia serpentiinillä.

Nyt tuo toivottavasti kävi päikkäreille. Taitaa äitikin hetken hengähtää.

Miten teillä on näkynyt hammasten tulo?