Nyt oli esikoisen vuoro sairastua. Päiväkodista soitettiin eilen, että esikoiselle oli noussut 39 asteen kuume. Kuten aiemmin kerroinkin, meillä on sairastettu tosi vähän ja ne pari kertaa, kun kuumetta on ollut, sitä on ollut ihan kunnolla. Lähdin siis kiireesti töistä päiväkodille ajatellen, että lapsi on nyt tosi sairas. Perillä minua kuitenkin tervehti todella riehakas ja hyväntuulinen lapsi, mikä hieman huvitti ja hämmästytti äitiä.

Kotona mittasin kuumeen uudelleen: 37, en tiedä miten se oli niin nopeasti/paljon laskenut. Esikoinen jaksoi tosi hyvin olla pystyssä, ei juuri syönyt mutta joi paljon mehua, ja katsoimme monta tuntia lastenohjelmia sohvalla istuen ja välillä muuta leikkien. Lapsi oli todella hyväntuulinen, jopa enemmän kuin normaalisti.

Koska päiväunet eivät olleet päiväkodissa maittaneet, esikoinen simahti olohuoneen lattialle alkuillasta. Annoimme nukkua siinä vähän aikaa, mutta herättäähän hänet piti, kun olisi vedellyt varmasti ties kuinka pitkään. Syötin palan pullaa ja annoin mehua (ei toivoakaan, että olisi mitkään puurot uponneet), vaihdettiin vaippa ja yöpuku ja vein lapsen nukkumaan.

Oli ihan outoa viettää tavallista pidempi ilta omaa aikaa puolison kanssa, kun lapsi veteli sikeitä. Vähän tuo välillä heräili, mutta jaksoi tuhista aamuviiteen asti. Sitten kun kutsu kävi, hain lapsen meidän sänkyyn jatkamaan unia, ja melko rauhallisesti siinä pötköttelikin vaikka ei enää nukahtanutkaan -- yleensä hän pyörii todella paljon eikä siksi meidän väliimme kovin usein pääsekään, mutta nyt oli selvästi vielä toipilas. Aamulla ei ollut enää mittarin mukaan kuumetta, ja lapsi jäi puolison kanssa kotiin. Ehkä tämä tästä.

Minä tulin töihin ja sain viimein kerrottua esimiehelle uutiset kaksosista ja aikaisesta töiden lopettamisesta. Olen määräaikainen äitiysloman sijainen itsekin, joten jännitti kertoa, että joutuvat hankkimaan uuden sijaisen. Esimies oli kuitenkin todella innoissaan ja positiivinen asiasta, joten hyvin meni. Hän lupasi hoitaa asian eteenpäin myös resursseista vastaavan entisen esimieheni kanssa, mikä on helpotus minulle, sillä luulen että ko. henkilö saattaisi ajattelemattomuuttaan paljastaa turhautumisensa. Onneksi hän ei olekaan enää esimieheni. Ja onneksi töitä ei ole enää jäljellä kuin muutama hassu kuukausi!

Millä raskausviikolla olette kertoneet uutiset työnantajalle?