Kevätjuhlan jälkeen illalla huomasin, että esikoisen nenä vuotaa. Yöllä hän yski kovasti, ja seuraavana päivänä oli päiväkodissa noussut 37 asteen kuume. Kotona kuumetta ei ihme ja kumma taaskaan ollut, mutta lapsi oli tavallista kuumempi muuten ja räkä valui jatkuvasti.

Puolisoni oli perjantai-illan ja -yön kaverin luona saunomassa, joten ehdin jo pelätä, että yöstä esikoisen kanssa kahdestaan tulee täyttä sirkusta. Muutaman kerran tukkoinen nenä on valvottanut häntä yöllä tuntikausia. Ilta meni kuitenkin tosi hyvin ja esikoinen nukahti nopeasti. Kun menin itse myöhemmin nukkumaan, kävin katsomassa esikoista joka kuorsasi sängyssään räkä nenästä kuplien. Nukuin tietysti itse huonosti kuulostellen, miten esikoinen voi ja nukkuu. Hän ei kuitenkaan herännyt koko yönä -- ennen kuin aamulla kello 5.40.

Hain äitiä huutelevan esikoisen viereeni jatkamaan unia, vaikka olinkin kovin skeptinen. Esikoinen yllätti ja nukuimme molemmat ennätyspitkään eli kello seitsemään! Voi miten onnellinen olin, kun heräsin virkeänä iloisen lapsen vierestä.

Nyt nenä vuotaa enää vähän ja yskä vaivaa vain nukkuessa, joten kyllä tämä taas helpottaa. Vaikka meillä on sairastettu aika monesti tänä talvena, niin ei silti läheskään niin monesti kuin muissa perheissä, eikä myöskään niin isosti, joten tyytyväinen saa olla.