Tarkoitus oli tehdä esikoiselle kaveri, melko pienellä ikäerolla. Ajatus uudesta vauvavuodesta ei houkutellut, mutta ajattelin, että parempi hoitaa asia alta pois ennemmin kuin myöhemmin. Melko nopeasti sitten tärppäsikin.

Alusta asti oli pieniä etiäisiä, että ajattele jos siellä onkin kaksi. Ensin raskaustesti ei millään meinannut näyttää positiivista, ja sitten raskauspahoinvointi oli kahta kauheampaa kuin esikoista odottaessa. Puoliso lähti hetken mielijohteesta mukaan ekalle neuvolakäynnille ja hyvä että lähti, sillä ei se muuten olisi sitä näkyä uskonut. Kaksi pientä pistettä omissa kuplissaan, molemmilla syke. Nauroimme vedet silmissä.

Voi olla että hymy vielä hyytyy. Kaikki hankinnat pitää nyt sitten kuitenkin tehdä, kun esikoisen vanhat varusteet riittävät vain toiselle. Autotkin menevät ehkä vaihtoon ja koti ahdistuu (heh, tulee ahtaammaksi siis). Toivottavasti kukaan ei ahdistu.

Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa kotipaikkakunnallamme, joten tulevaisuus tietysti huolettaa. Mutta jos tästä vain selvitään, niin mikäs sen mahtavampaa. Saamme kertaheitolla sen suurperheen, jota ei olisi uskaltanut haaveillakaan. Siis jos selvitään.

Tervetuloa mukaan seuraamaan, kun panokset kovenee.