Vapaapäivän kunniaksi kävimme tänään MLL:n perhekahvilassa. Esikoinen lähti reissuun avoimin mielin, toki hieman alkuun arasteli mutta onneksi lisää lapsia saapui paikalle vasta vähitellen, niin saimme aluksi tutkia paikkoja aika rauhassa. Kävimme perhekahvilassa säännöllisesti silloin, kun vielä olin esikoisen kanssa kotona, mutta en oikein koskaan päässyt sisälle niihin piireihin. Mutta ainakin silloin kävi selväksi se, että esikoinen on todella reipas ja suhtautuu uusiin tilanteisiin ja toisiin lapsiin hyvin, joten pystyimme myöhemmin aloittamaan päiväkodin hyvillä mielin.

Tänään alkulämmittelyn jälkeen esikoinen tutki uteliaasti leluja -- kiinnostavimpia olivat vauvanrattaat sekä kuten kotonakin, kaikki keittiö- ja ruokailuvälineet. Kahvit kävimme nauttimassa keittiön puolella ja sekin meni hienosti, vaikka hieman epäröin, kun en enää istuttanut esikoista syöttötuoliin vaan tavalliselle tuolille. Hyvin tuo 1,5-vuotias siinä pysyi. Kahvia nautin siis minä, ja esikoinen sai mehua oikeasta mukista (nokkamukin sijaan), mutta en antanut hänen juoda sitä itse, sillä siinä tapauksessa se olisi varmasti ollut rinnuksilla. Vieraassa paikassa lapsi ei edes tuosta suuttunut, mikä ihanuus! Molemmat nautimme myös pienet leivokset, ja tuntui hauskalta tehdä kahdenkeskisiä juttuja ison muksuni kanssa.

Muut perhekahvilan äidit tervehtivät meitä kohteliaasti, mutta keskustelua ei oikein syntynyt. Paikalla oli aika monta mammaa niiltä ajoilta, kun mekin siellä säännöllisesti kävimme, mutta emme ole oikein koskaan paremmin tutustuneet. Äidit istuivat keittiössä kahvilla ja heidän isommat lapsensa leikkivät vapaasti salin puolella. Esikoinen oli pienimmästä päästä, mutta leikki hienosti omia leikkejään muiden lasten keskellä. Lapset olivat kovia juoksentelemaan ja kiipeilemään, ja koin sydämentykytyksiä viimeistään siinä vaiheessa, kun eräs tyttö kiipesi katsomoparvelle ja siellä kaiteelle! Siinä vaiheessa oli jo pakko komentaa hänet alas, ja olin kyllä nyreissäni että lasten omat äidit eivät valvoneet jälkikasvuaan paremmin. Itselläni oli täysi työ seurata, ettei kukaan lapsista juoksisi tai hyppäisi esikoisen päälle.

Kaikenkaikkiaan reissu oli ihan mukava -- sainpahan ainakin muistutuksen siitä, millaista meidän perhekahvilassa on, noin seuraavaa äitiyslomaa silmällä pitäen. Lapselle siellä tuntuu olevan mukavampaa kuin äidille, mutta parempi niin päin. Tulimme kotiin reilun tunnin jälkeen ja lämmitin meille äkkiä lounaan ja sitten esikoinen kävi päiväunille. Vähän myöhässä eli väsyneenä, mutta todella hyväntuulisena.

Mukavaa helatorstaita muillekin!