Vanhempani asuvat eri paikkakunnalla noin kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä meistä. Veljeni sai pari viikkoa sitten tytön, joten suunnitelmissa on viikonloppuna suunnata vanhalle kotipaikkakunnalleni uutta tulokasta ihmettelemään.

Minulla on perjantaina töitä neljään asti enkä pääse palaverien vuoksi edes yhtään livistämään, mutta onneksi puoliso on lomalla ja voi hakea esikoisen päiväkodista aiemmin. He tulevat sitten hakemaan minut töistä ja jatkamme siitä matkaa suoraan mummolaan. En odota matkan menevän kovin hyvin, sillä esikoisen päiväuniaika ehtii mennä jo aikaisemmin, eikä noin pitkä automatka hereillä ole mitään herkkua liikkuvaiselle 1,5-vuotiaalle. Minä istun seurana takapenkillä, ja pitää pakata autoon myös pientä syötävää ja tekemistä. Kaikesta huolimatta viimeinen tunti on yleensä tuskaa.

Vanhempieni luona meillä on käytössämme iso vierashuone, jossa esikoisella on oma pinnasänky. Käymme vain niin harvoin, että esikoinen ei osaa nukkua mummolassa hyvin. Nukuttaminenkin tekee tiukkaa, kun kotona esikoinen ei tarvitse apua nukahtamiseen, mutta ei mummolassa osaa rauhoittua aloilleen. No, ei tuo niin vaarallista ole, jos joskus unet jäävät lyhyemmiksi (teoriassa -- oikeastihan olen hermoromahduksen partaalla kun nukahtaminen venyy ja nukun itsekin vieraassa paikassa huonommin).

Reissut ovat meidän perheelle yleensä koettelemus, eivätkä hössöttävät isovanhemmat auta asiaa. Koska näemme niin harvoin, vanhemmiltani puuttuu tuntemus meidän perheen rutiineista. Ruoka-ajat tuppaavat venymään eikä ruokakaan ole välttämättä taaperolle sopivaa. Iltaisin keskustelu käy puheliaana, vaikka pitäisi hiljentyä ja rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Puolisoni kiristelee hampaitaan ja minä olen vain niin onnellinen perheeni seurasta, etten osaa huomauttaa asioista tarpeeksi napakasti.

Lapsiperhettä helpottaisi, jos isovanhemmat puolestaan vierailisivat useammin meidän luonamme, mutta näin ei toistaiseksi ole ollut. Kolmen pienen kanssa epäilen, että käyntimme kotonani jäävät minimiin (nollaan). Esikoisen kanssa teimme ensimmäisen reissun kolmen kuukauden iässä ja sen jälkeen noin parin kuukauden välein.

Kaikesta tästä huolimatta puolisoni heitti ilmoille ajatuksen, että viettäisimme tänä kesänä jopa viisi päivää kotonani, sitten kun olemme lomalla. Voisimme olla mökillä ja saada ehkä vähän omaakin aikaa. Tätä samaa haaveilimme jo viime vuonna, mutta silloin kestimme muistaakseni vain sen kolme päivää. En usko että nyt yllämme enempään, mutta olisihan se kaunis ajatus.

Millaisia mummola- ja kesälomamatkoja teillä tehdään?