Tällä viikolla vietettiin päiväkodin kevätjuhlaa. Juhla oli meidän perheelle ensimmäinen ja siksi erittäin tärkeä ja mukava tilaisuus. Esikoinen esiintyi reippaasti ryhmänsä kanssa juhlan alussa, mutta en saanut pikku-oravastamme montaakaan kuvaa ja videokin epäonnistui, kun yksi poika seisoi suurimman osan ajasta esikoisen edessä. Muisto säilyy kuitenkin ilman kuviakin.

Juhlassa jokainen ryhmä esitti lyhyen numeron, laulettiin pari laulua pianomusiikin säestyksellä ja ojennettiin eskarilaisille todistukset. Ohjelman jälkeen tarjoiltiin pullakahvit. Koko pläjäys kesti 45 minuuttia, mikä oli erittäin sopiva aika. Emme saaneet esikoiselle omaa istumapaikkaa juhlasalista, joten hän vuorotteli minun ja puolisoni sylissä ja kävi aika ajoin hieman levottomaksi. Aplodit olivat kuitenkin hauskoja, niitä hän tykkäsi antaa. Salissa oli selvästikin unohdettu käynnistää ilmanvaihto, joten tunnelma tiivistyi melko lämpimäksi.

Puolisoni on kotoisin asuinseudultamme, joten hänellä oli juhlassa tuttuja muista vanhemmista. Itselläni ei näin ole, kun olen muuttanut toiselta paikkakunnalta, mutta muistan kuinka omat vanhempani aina nauttivat näistä tilaisuuksista tavata vanhoja koulukavereita jne. Tuntuu kyllä vähän hullulta, että nyt me olemme tuossa iässä ja tilanteessa! Mietin näitä asioita nyt muutenkin, kun neljä vuotta nuorempi pikkuveljeni on juuri tullut isäksi myös. Niiiiin hassua!