Kävin aamulla neuvolalääkärissä (14+0). Esikoista odottaessa jouduin käymään ties millä sijaisilla ja harjoittelijoilla kesän aikana, ja koska tässäkin raskaudessa laskettu aika ajoittuu syksyyn, tältä ei kai voi välttyä. Sain tästä jo esimakua, kun terveydenhoitaja oli eri kuin "oma" neuvolantätini ja lääkäri oli nuori tyttö (sijainen?), jolla oli mukanaan vielä nuorempi opiskelijapoika.

Törmäsin kyllä omaan neuvolantätiinikin odotushuoneessa, ja hän taivasteli kovaan ääneen kaksosuutisia, jotka viime käynnillä ultrassa jo näimme. Neuvolasta kaipaisin kyllä jotain muuta kuin taivastelua -- vaikkapa konkreettista ohjausta siitä, mistä apua jatkossa saa, mutta oma vikani kai kun en kysynyt.

Lammasmaisuuteni paljastui lääkärissäkin, kun harjoittelijapojan nähdessäni nielaisin ja sirkutin, että ei toki haittaa hänen läsnäolonsa. Onnekseni lääkäri oli sitä mieltä, että alatietutkimukselle ei ollut tarvetta. Esikoista odottaessani ko. tutkimusta yrittivät harjoittelija, hänen ohjaajansa ja lopulta myös varsinainen lääkäri, joka haettiin toisesta huoneesta varmistamaan tulos. En enää muista mikä heillä oli hukassa, mutta kyllä kaikki oli kunnossa eli otteet vain olivat puutteelliset.

Ultrassa näkyi edelleen kaksi polskuttelevaa palleroa. Huhhuh. Heillä oli kaikki siellä hyvin, ja kaikki mittaustuloksetkin olivat ok. Paino oli noussut muutaman kilon, mutta pahoinvointia on vieläkin sen verran, että en oikein osaa/jaksa vaikuttaa syömisiini. Näillä mennään.